"Mitä hel..."
"Pidätkö siitä?,Mark kysyi hieman hätääntyneenä tyttärensä reaktiosta,tarkoitan vain,että kyllä me voimme tämän vaihtaakin,mutta siihen menee monta kuukautta kun pitää maksaa kaikki muuttoautot ja muuttomiesten palkka etukäteen ja..
"Se on mahtava isä!,Amy luikautti ennen kuin Markin ilme ehti muuttua pettyneeksi ja halasi isäänsä nopeasti,...kiitos" Viimeisen sanan hän kuitenkin sanoi enemmän itselleen kuin isälleen,koska muutto oli hänelle kova paikka.Olihan hän asunut koko 15 vuoden ikänsä aivan toisella puolella maata."Laukkusi ovat viellä taksissa..haluatko hakea ne nyt?,Mark kysyi ja irroitautui tyttärensä halauksesta.
"Itse asissa..en",Amy sanoi ja kääntyi uuden kotinsa ovelle.Pienen hetken hän empi ennen kuin tarttui oven kahvaan ja vetäisi sen auki.Sisältä sieraimiin tulvi heti maalin-ja puuntuoksu,mutta muuten talo oli täydellinen.
"Enää..enää..pari porrasta sitten..",Amy puuskutti samalla kun hän kipusi portaikkoja ylös päästen lopulta valkoiselle ovelle,jonka hän tiesi johtavan hänen tulevaan makuuhuoneeseen.
"Tämä ei voi olla totta..ei vain voi",hän sanoi naurahtaen ja tunsi samalla kuinka jotain todella kuumaa ja märkää valui hänen poskeaan pitkin alas..kyynel..ei kyynel surusta..vaan kyynel ilosta.Tämä oli kuin suoraan hänen unelmistaan iso,punainen huone täynnä kaikkea mikä on hänelle arvokasta.
Kääntyi hän viellä kerran katsomaan uutta huonettaa pepsodent hymy kasvoillaan ennen kuin avasi oven käytävään ja astui siitä ulos.
Samaan aikaan pihalla:
"Mark...",Aloitti Elisabeth varovasti ja jatkoi ennen kuin hän ehti sanoa mitään "Ajattelin vain,että kuinka meillä oli oikein vaaraa tähän kaikkeen..tai siis tiedän kyllä,että sinä tienaat hyvin ja minäkin sihteerinä ihan mukavasti,mutta tämä seutu..eikö se ole aika kallis"
Mark kääntyi ympäri ja kohtasi vaimonsa katseen.Juuri tuo katse oli saanut hänet 16 vuotta sitten tähän avioon."Teen mitä vain että oma prinsessani saisi ansaitsemansa elämän tämmöisen mörököllin kanssa",Hän vastasi hymyillen salaperäistä hymyään.
Ja samalla Mark jo kaappasi Elisabethin syleilyynsä.Tällä hetkellä hän tunsi olevansa koko maailman onnelisin nainen."Minä rakastan sinua",hän kuiskasi miehensä korvaan ja irroitti itsensä miehen syleilystä.
"Minäkin rakastan sinua",Mark vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen hymyillen ja pyyhki (onnen)kyyneleen pois vaimonsa kasvoilta "Entä jos en usko sinua?",Elisabeth sanoi kiusoitellen "Haluatko että todistan sen sinulle?",Mark kysyi ovelasti ja nojautui kohti vaimoaan joka näytti juuri nyt maailman kauneimalta olennolta.
"Voisitteks lopettaa ton nuoleskelun tämmösillä julkisilla paikoilla,etteks te tajuu et aiheutatte kauheita traumoja puolustuskyvyttömille lapsille?",Amy joka oli juuri löytänyt tien ulos talosta sanoi vilkaisten inhoten vanhempiensa hellyyden osoituksia,jotka vain nauroivat hänen suunsoitolle.
Monen minuutin jälkeen Elisabeth oli viimein päästänyt miehensä vapaaksi ja lähtenyt tarkistamaan puutarhaa joten Amy saattoi viimein esittää asiansa "Mun stereot on ihan seonnu ne soittaa vaa jotain ihme klassista musaa ja sit ku yritän vaihtaa kanavaa niin sit tulee semmonen ooppera juttu..sun on pakko tulla auttaa mua en kestä sitä möykkää enää hetkeäkään.",Hän sanoi hätäännys äänessä sillä musiikki oli Amylle henki ja elämä."Pliis..tulisit ny",hän maanitteli
Huokaisten Mark lähti tyttärensä perään pudistellen samalla päätään ja mutisi: "Stereot..tässä maailmassa ei ole varmaan mitään mitä voisin kieltää kauniilta tyttäreltäni"
"Amyy!!", Elisabeth huusi ja jäi odottamaan vastausta mitä ei tietenkään kuulunut."Istuu varmaan taas korvalappustereot korvillaan ja musiikki hipoo 120 desibeliä..",Hän ajatteli katkerasti.
.
"Mark...",Aloitti Elisabeth varovasti ja jatkoi ennen kuin hän ehti sanoa mitään "Ajattelin vain,että kuinka meillä oli oikein vaaraa tähän kaikkeen..tai siis tiedän kyllä,että sinä tienaat hyvin ja minäkin sihteerinä ihan mukavasti,mutta tämä seutu..eikö se ole aika kallis"
Mark kääntyi ympäri ja kohtasi vaimonsa katseen.Juuri tuo katse oli saanut hänet 16 vuotta sitten tähän avioon."Teen mitä vain että oma prinsessani saisi ansaitsemansa elämän tämmöisen mörököllin kanssa",Hän vastasi hymyillen salaperäistä hymyään.
Ja samalla Mark jo kaappasi Elisabethin syleilyynsä.Tällä hetkellä hän tunsi olevansa koko maailman onnelisin nainen."Minä rakastan sinua",hän kuiskasi miehensä korvaan ja irroitti itsensä miehen syleilystä.
"Minäkin rakastan sinua",Mark vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen hymyillen ja pyyhki (onnen)kyyneleen pois vaimonsa kasvoilta "Entä jos en usko sinua?",Elisabeth sanoi kiusoitellen "Haluatko että todistan sen sinulle?",Mark kysyi ovelasti ja nojautui kohti vaimoaan joka näytti juuri nyt maailman kauneimalta olennolta.
"Voisitteks lopettaa ton nuoleskelun tämmösillä julkisilla paikoilla,etteks te tajuu et aiheutatte kauheita traumoja puolustuskyvyttömille lapsille?",Amy joka oli juuri löytänyt tien ulos talosta sanoi vilkaisten inhoten vanhempiensa hellyyden osoituksia,jotka vain nauroivat hänen suunsoitolle.
Monen minuutin jälkeen Elisabeth oli viimein päästänyt miehensä vapaaksi ja lähtenyt tarkistamaan puutarhaa joten Amy saattoi viimein esittää asiansa "Mun stereot on ihan seonnu ne soittaa vaa jotain ihme klassista musaa ja sit ku yritän vaihtaa kanavaa niin sit tulee semmonen ooppera juttu..sun on pakko tulla auttaa mua en kestä sitä möykkää enää hetkeäkään.",Hän sanoi hätäännys äänessä sillä musiikki oli Amylle henki ja elämä."Pliis..tulisit ny",hän maanitteli
Huokaisten Mark lähti tyttärensä perään pudistellen samalla päätään ja mutisi: "Stereot..tässä maailmassa ei ole varmaan mitään mitä voisin kieltää kauniilta tyttäreltäni"
Samana iltana:
"Amyy!!", Elisabeth huusi ja jäi odottamaan vastausta mitä ei tietenkään kuulunut."Istuu varmaan taas korvalappustereot korvillaan ja musiikki hipoo 120 desibeliä..",Hän ajatteli katkerasti.
Vähän ajan kuluttua Amy tuli kuin tulikin alas.Kärsimätön ilme kasvoillaan tietäen,että kohta joutuisi tekemään jotain todella epämieluisaa.Sillä yleensä Elisabeth ei koskaan kutsunut häntä alas esimerkiksi juttelemaan kuulumisista tai kysymään miten harratuksissa menee.He eivät olleet kovin kosketteleva tai muutenkaan läheinen perhe, kuten kaikki television perheet näyttivät olevan
.Hetken hiljaisuuden jälkeen Elisabeth veti roskapussin selkänsä takaata.Amy voihkaisi hiljaa ja sai äitinsä toruvan katseen joka sanoi enemmän kuin tuhat sanaa toisin sanoen "jos et nyt vie roskia kännykkä lähtee,viikkorahoja ei heru ja mikä pahinta mp3 takavarikoidaan"
Mutisten Amy vetäisi roskapussin äitinsä kädestä manaillen mitä pahimpia kirouksia äitinsä ylle.
Amy käveli aivan autiota tietä naapuroston roskiksille ja heitti nopeasti roskat roskikseen sillä mikään ei ollut pahempi haju kuin monta päivää vanhat roskat.Samalla kun hän putsasi likaa uusista farkuistaan hänelle tuli tunne kuin joku katsoisi häntä.Nopeasti hän vilkuili ympärilleen ketään näkemättä ja lähti hieman varautuneena takasin taloa kohti.
"Hei" kuului heleä ääni aivan Amyn takaata ja hitaasti hän kääntyi kohti äänen tulo lähdettä.
Hei olen Miss x ikäni on 17 vuotta ja opiskelen malliksi.Minulla on kamala tarve laihduttaa ja olen kasvissyöjä.Koulu menee päin persettä ja välit vanhempiin ovat todella huonot.
Ensimmäiset sanat mitä tuli mieleen kuin tuon neitosen näki.Hän oli kuvan kaunis ja muuten viimeistellyn näköinen."He-hei",sain lopulta kakistettua ulos, mutta se kuulosta varmaan enemmän oravan piipitykseltä kuin normaalilta ihmis ääneltä.
"Kuka sinä oiken olet",Miss x kysyi ja katsoi minua kauniilla silmillään ja yritti saada jonkinmoista kontaktia. "Amy..Amy Carter",sönkötin
Kommentit